Olen ilmeisesti tullut jo niin vanhaksi, että jaottelen asioita sen mukaan, mitä tapahtuu "nykyajan" lasten ja nuorten elämässä ja minkälaista se kaikki oli "silloin ennen vanhaan". Nykyajan lapset tuntuvat opettelevan itsearvioinnin tekemistä jo suht. varhaisessa vaiheessa. Ainakin meidän perheessä esikoululainen täyttelee sujuvasti joka viikon päätteeksi lomaketta, jossa piirretään hymynaamoja sen mukaan, miten viikon tehtävistä ja haasteista on suoriuduttu.
Minä en koulussa piirrellyt hymynaamoja. Kyllä opettaja kertoi, että osasinko jonkun asian vai en, ei sitä tarvinnut itse tietää.
Urheilumaailmassahan palautetta saadaan monia eri kanavia pitkin. Osa palautteesta näkyy suoraan tulostaululla: Oliko suoritus virheetön ja nopea, kuka sai enemmän pisteitä kuin toinen ja kuka hyppäsi pisimmälle / korkeimmalle tai teki enemmän maaleja. Tätä palautetta osataan kilpailemaan tai treenaamaan lähdettäessä odottaa ja tämä palaute on usein helppo hyväksyä. Toki sitten joskus törmätään siihen, että tuomaritkin ovat "vain" ihmisiä, mutta ei mennä siihen nyt. Tuloksiin, pisteisiin, aikoihin ja sijoituksiin liittyvä palaute on selkeää, näkyy tuloslistalla kaikille samanlaisena ja suorituksensa jälkeen usein urheilija jo osaa odottaakin että miltä tuloslista tulee näyttämään, eli siihen ei suorituksen jälkeen sisälly yleensä suuria yllätyksiä.
Mutta palautetta tulee toki muualtakin.
Kuvitellaan tilanne, että urheilija on kisapaikalla tai treeneissä tehnyt oman suorituksensa, tullut maaliin ja pitää hengähdystaukoa tai valmistautuu jo kotiinlähtöön. Palautetta tulee monesta suunnasta. Valmentaja on yleensä se, jolta palautetta pitääkin saada. Lisäksi treenikaverit antavat palautetta ja ehkä sivustaseuraajatkin. Osahan voi antaa palautteen vasta tuntien tai päivien päästä ja se voi kantautua urheilijan korviin muutamankin mutkan kautta.
Näitä kaikkia palautteita yhdistää se, että ne ovat sanallista palautetta ja sitä on huomattavasti vaikeampi antaa ja ottaa vastaan, kuin vertailla pisteitä, virhepisteitä, sekunteja tai metrejä.
Aiemmin kirjoitin täällä blogissa ajatusten lukemisesta, tässä mennään hieman samoihin teemoihin. Kun urheilija saa palautetta omasta suorituksestaan, palautteen antaja ei koskaan tiedä, että minkälaisena urheilija tuon palautteen vastaanottaa. "Sehän meni hyvin" tarkoittaa toiselle urheilijalle, että "Sehän meni hyvin" ja toiselle, että "Paremminkin olet vetänyt". Jos urheilija näkee omassa suorituksessaan pelkkiä virheitä, hän ei sisäistä toistenkaan puheesta mitään positiivisia kommentteja omaan suoritukseen liittyen. Jos palaute on muodossa "Pujottelun aloitus oli aivan tosi hyvä, mutta älä anna sen karata kontaktilta", se voi muuttua urheilijan mielessä muotoon "Kontaktithan oli aivan surkeat". Pelkkä virheiden ja epäonnistumisten listaaminen ei ole kovinkaan motivoivaa.
Jos taas urheilijan mielestä suoritus oli erinomaisen hyvä ja harmoninen, hän ei välttämättä huomioi saamiaan parannusehdotuksia, ja tämä taas pitkään toistuessaan hidastaa kehittymistä. Joskus on hyvä olla tyytyväinen ja huomioida vain positiivinen palaute, mutta pelkkä "Menipä hyvin" -palaute ei kehitä ketään. Jos urheilija saa palautteen: "Meidän pitää treeneissä kyllä katsoa tuo lähtö kuntoon ja vauhtia olisi saanut olla enemmän.", se voi muuttua muotoon "Lähdön jälkeen rauhallinen ja hieno suoritus". Tällainen "Kaikki on hyvin" -ajattelu sopii kauniina kesäpäivänä riippumatossa loikoilemiseen vallan hyvin, mutta tavoitteellista tekemistä se ei edistä.
Tässä ei siis ole lainkaan kyse siitä, että kuka palautetta antaa ja tuleeko se pyytämättä ja yllättäen vai odotetusti. Ihmisen oma mieli muuttaa saadun palautteen aina sellaiseen muotoon, että se tukee sitä mielikuvaa, mikä itsellä on tilanteesta.
Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö siihen asiaan voisi puuttua. Helpointa on ryhtyä havainnoimaan sitä palautetta, minkä itse annat itsellesi. Mutisetko puoliääneen tai mielessäsi treenien aikana, että "Tästä ei kyllä tule taas yhtään mitään"? Ja mietitkö joskus treenien tai kisojen jälkeen, että "Olipa taas melkoista koheltamista"? Kokeilepa joskus sanoa nuo mielipiteet ääneen vaikka peilin edessä. Onko se sellaista palautetta, mitä antaisit jollekin toiselle ihmiselle, vaikkapa treenikaverille? Kokeilepa sitten muotoilla tuo palaute sellaiseen muotoon, että siitä on jotain hyötyä ja se on mahdollisimman kehittävää? MITÄ asioita omassa tekemisessä pitäisi KORJATA ja MITEN ne korjataan? MITEN se suoritus olisi tehty OIKEIN? Kerro tämä itsellesi treenien tai kisojen jälkeen tai niiden aikana. Anna palaute toiminnasta ja suorituksesta, älä arvostele ihmistä. "Sinä olet hidas" ei ole kehittävä palaute, "Lähde aiemmin liikkeelle esteeltä numero 3" sen sijaan on.
Sitten kun huomaat, minkälaista palautetta annat itsellesi (ja osaat ehkä jo vähän korjata sitä tapaa, millä tämä sisäinen puhuja sinun suorituksiasi kommentoi), voit ruveta havainnoimaan sitä, että millaista palautetta muut sinulle antavat. Siihen et voi vaikuttaa, mitä sinulle tai sinusta sanotaan. Mutta voit päättää vastaanottaa palautteen niin, että siitä on sinulle hyötyä. Kaikesta palautteesta ei ole hyötyä, sellaisen palautteen voit vastaanottaa ja halutessasi kiittää kauniisti ja siirtää kierrätyslaatikkoon. Uskon, että niin vaikkapa VR:llä suhtaudutaan palautteisiin. Jos et ole varma, että onko jostain palautteesta hyötyä, kirjoita se ylös treenivihkoon. Voi olla että tarvitset sitä palautetta joskus myöhemmin.
Palautetta täytyy saada, jotta voi kehittyä. Jotta palautteesta on hyötyä, se täytyy saada oikealla hetkellä ja sellaisessa muodossa, että se osuu ja uppoaa. Toisinaan koulutuksissa tulee tilanteita, että asioita opetellessa urheilija toteaa, että "Miksei kukaan ole kertonut tätä aiemmin?" Voi toki olla, että ei ole kertonut, mutta voi myös olla, että viesti ei vain ole tavoittanut vastaanottajaa aiemmin. Asiat tapahtuvat ajallaan ja pääasia on, että olemme valmiita kehittymään ja yrittämään rohkeasti uusiakin juttuja.
Lopuksi varsinkin meille koiraihmisille Jim Fiebigin ajatus siitä, että voit valita minkälaisen palautteen otat vastaan:
"If your dog thinks you're the greatest person in the world, don't seek a second opinion."
Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille :)
