Aika monella meistä ihmisistä (kuulun itse erittäin vahvasti tähän porukkaan) on aina toisinaan paljon tekemistä ja siitä seuraa tunne siitä, että on kiire. On paljon asioita, joita pitäisi tehdä ja ehkä jopa enemmän asioita, joita olisi jo pitänyt tehdä. Jotkut ihmiset laativat To do -listoja, osa luottaa siihen, että muistaa kyllä kaikki asiat ja ne tehdään ajallaan. Kunhan kiireeltään ehtii.
Aamulla pitää olla töissä tiettyyn kellonaikaan, joten aamuhommien kanssa on aina hiukan kiire. Töistä kotiin ja kauppaan on hiukan kiire, kun illalla on jo jotain ohjelmaa; harrastuksia, pyykinpesua, kyläilyreissua ja vaikka mitä. Sitten tulee niitä muuttujia, lapsille pitikin olla retkieväät tai kurahousut päiväkotiin ja parkkipaikalta pitää palata hakemaan työpaikan avain. Ja taas on kiire.
Toisinaan kiire on meille ihmisille hyvästä. Jos viimetippaa ei olisi, aika monta projektia olisi jäänyt vaiheeseen. Deadlinen lähestyessä saattaa saada puristettua itsestään juuri sen tarvittavan viimeisen tarmonpuuskan, jonka voimalla tehtävä palautetaan ajoissa, tenttikirja saadaankin luettua loppuun ja pyykit kaappiin juuri ennen vieraiden tuloa. Mutta missä tämä kaikki kiireen tuoma hyöty on silloin tavallisena maanantai-aamuna kello 7.15, kun bussin lähtöön on viisi minuuttia aikaa ja kaikki, mitä aamulla piti saada tehtyä, on vielä enemmän tai vähemmän työn alla?
Jos saat työskennellä kaikessa rauhassa ilman aikarajaa yhden sinulle mieluisen asian parissa, sinulla tuskin on kiire mihinkään. Silti todennäköisesti saat jotain aikaan: kierrät mukavan lenkin metsässä, saat kudottua villasukan valmiiksi ja saat luettua jännittävän ja mukaansatempaavan kirjan loppuun. Kyse ei olekaan silloin kiireestä eikä suoriutumisesta, vaan kyse on keskittymisestä. Kun aihe on sinulle mieluinen ja tehtävän on sopivan haastava, todennäköisesti uppoudut sen äärelle, etkä anna minkään ulkopuolisen asian häiritä sinua. Välillä mieleesi saattaa pyrkiä muistutuksia tiskivuoresta, ruohonleikkaamisesta tai sähköpostin lukemisesta, mutta suljet ne pois mielestäsi ja jatkat valitsemasi asian tekemistä.
Meillä jokaisella on taito suodattaa ne asiat, joita havaitsemme ympärillämme ja ne ajatukset joita mieleemme välillä juolahtaa ja joiden ehkä annamme häiritä omaa keskittymistämme. Me voimme myös itse päättää, miten käsittelemme noita häiriötekijöitä. Se taito voi ehkä olla hieman ruosteessa, mutta sitä voi harjoittaa ja se paranee harjoituksen myötä.
Palataanpas takaisin siihen tavalliseen, hieman kiireiseen ja väsyneeseen maanantai-aamuun. Olet menossa keittämään kahvia. Matkalla huomaat olohuoneen lattialle pudonneet sukat. Todennäköisesti samassa hetkessä mielesi laatii tästä sinulle tehtävän: "Sukat pyykkikoriin". Kun pääset kahvinkeittimen luokse, vilkaiset kalenteria ja huomaat, että illalla on lapsen kevätjuhla. Mielesi lisää tehtävälistalle: "Valitse lapselle juhlavaatteet." Kahvia keittäessä huomaat, että suodatinpaperit ovat loppumassa ja saat taas itsellesi lisätehtävän: "Käy kaupassa". Mitä pidemmälle aamu jatkuu, sitä pidemmäksi tehtävälista mielessäsi käy. Parkkipaikalla huomaat avainten unohtuneen kotiin ja mielessäsi on tehtävä: "Töihinlähtö kello 7.20" (ja kello on nyt 7.19). Suurin osa tästä luettelosta ei kuitenkaan ole tietoista ajattelua ja siksi sen havaitseminen (varsinkin väsyneenä ja kiireisenä, niinkuin usein aamuisin) voi olla hankalaa.
Kaikissa tilanteissa meillä kuitenkin on valta valita, mihin ohjaamme oman huomiomme. Jos huomiota on hankala siirtää pois lattialla lojuvista sukista, voi olla ehkä viisainta nostaa ne saman tien pyykkikoriin. Se ei vie niin paljoa aikaa, että se lisäisi kiirettä. Kun palaat hakemaan avaimia, kellonajan miettiminen ei saa sinua liikkumaan yhtään nopeampaa, joten voit aivan hyvin päättää kävellä ripeästi ja kuunnella samalla linnun laulua.
On hyvä pohtia, että millä keinoilla ohjaat omaa keskittymistäsi silloin, kun haluat saada jonkun tärkeän ja sinulle itsellesi mieluisen tehtävän valmiiksi. Mitä keinoja juuri sinä käytät, että saat silloin ylimääräiset asiat (ajatukset, äänet, tuntemukset jne) pois mielestäsi? Näitä samoja taitoja voit käyttää aina, kun tunnet että haluat saada jonkun arkisemmankin asian suoritettua nopeasti ja tehokkaasti "alta pois".
Ensimmäinen asia tietysti on se, että sinun täytyy tarkkailla omia ajatuksiasi ja huomata, kun mieleen tarttuu jotain ylimääräistä, mikä ei edistä käsillä olevan tehtävän suorittamista (sukat / kevätjuhla / suodatinpaperi). Sitten voit vaikkapa määritellä tuolle asialle sopivan ajankohdan, milloin se tehdään (aamupalan jälkeen / illalla / huomenna) tai vain päättää jättää se huomiotta. Voi olla että sitä taitoa joudut ehkä hieman opettelemaan. Se, mikä toimii sinulla kirjaa lukiessa, ystävän kanssa keskustellessa tai vaikka hyvää elokuvaa katsellessa, toimii kyllä kahvia keittäessäkin. Vaatii ehkä hiukan harjoittelua.
Harvoin on siis todella kiire. Joskus tietysti täytyy toimia ripeästi, mutta sekin onnistuu sitä paremmin, mitä tehokkaammin keskityt yhteen asiaan. Mitä pidempää tehtävälistaa kannat huomaamatta mielessäsi, sitä kiireisemmältä arkesi tuntuu. Mitä jos jättäisitkin loput tehtävät mielestäsi pois ja aloittaisit siitä ensimmäisestä käsillä olevasta?
Suosittelen kokeilemaan.
Kun keität kahvia, keitä kahvia ja keskity juuri siihen tehtävään, kaikilla aisteillasi. Kun haet lehteä postilaatikosta, keskity se pieni hetki ulkoilmaan ja tapaasi kävellä. Kaikkia asioita et kuitenkaan voi tehdä kerralla, nauti siitä asiasta mitä teet juuri nyt. Jos et keskity, et ehdi nauttia.
Nautinnollisia alkukesän päiviä!
