Minkälaista palautetta haluat saada?

Olen ilmeisesti tullut jo niin vanhaksi, että jaottelen asioita sen mukaan, mitä tapahtuu "nykyajan" lasten ja nuorten elämässä ja minkälaista se kaikki oli "silloin ennen vanhaan". Nykyajan lapset tuntuvat opettelevan itsearvioinnin tekemistä jo suht. varhaisessa vaiheessa. Ainakin meidän perheessä esikoululainen täyttelee sujuvasti joka viikon päätteeksi lomaketta, jossa piirretään hymynaamoja sen mukaan, miten viikon tehtävistä ja haasteista on suoriuduttu.
Minä en koulussa piirrellyt hymynaamoja. Kyllä opettaja kertoi, että osasinko jonkun asian vai en, ei sitä tarvinnut itse tietää.

Urheilumaailmassahan palautetta saadaan monia eri kanavia pitkin. Osa palautteesta näkyy suoraan tulostaululla: Oliko suoritus virheetön ja nopea, kuka sai enemmän pisteitä kuin toinen ja kuka hyppäsi pisimmälle / korkeimmalle tai teki enemmän maaleja. Tätä palautetta osataan kilpailemaan tai treenaamaan lähdettäessä odottaa ja tämä palaute on usein helppo hyväksyä. Toki sitten joskus törmätään siihen, että tuomaritkin ovat "vain" ihmisiä, mutta ei mennä siihen nyt. Tuloksiin, pisteisiin, aikoihin ja sijoituksiin liittyvä palaute on selkeää, näkyy tuloslistalla kaikille samanlaisena ja suorituksensa jälkeen usein urheilija jo osaa odottaakin että miltä tuloslista tulee näyttämään, eli siihen ei suorituksen jälkeen sisälly yleensä suuria yllätyksiä.

Mutta palautetta tulee toki muualtakin.
Kuvitellaan tilanne, että urheilija on kisapaikalla tai treeneissä tehnyt oman suorituksensa, tullut maaliin ja pitää hengähdystaukoa tai valmistautuu jo kotiinlähtöön. Palautetta tulee monesta suunnasta. Valmentaja on yleensä se, jolta palautetta pitääkin saada. Lisäksi treenikaverit antavat palautetta ja ehkä sivustaseuraajatkin. Osahan voi antaa palautteen vasta tuntien tai päivien päästä ja se voi kantautua urheilijan korviin muutamankin mutkan kautta.
Näitä kaikkia palautteita yhdistää se, että ne ovat sanallista palautetta ja sitä on huomattavasti vaikeampi antaa ja ottaa vastaan, kuin vertailla pisteitä, virhepisteitä, sekunteja tai metrejä.

Aiemmin kirjoitin täällä blogissa ajatusten lukemisesta, tässä mennään hieman samoihin teemoihin. Kun urheilija saa palautetta omasta suorituksestaan, palautteen antaja ei koskaan tiedä, että minkälaisena urheilija tuon palautteen vastaanottaa. "Sehän meni hyvin" tarkoittaa toiselle urheilijalle, että "Sehän meni hyvin" ja toiselle, että "Paremminkin olet vetänyt". Jos urheilija näkee omassa suorituksessaan pelkkiä virheitä, hän ei sisäistä toistenkaan puheesta mitään positiivisia kommentteja omaan suoritukseen liittyen. Jos palaute on muodossa "Pujottelun aloitus oli aivan tosi hyvä, mutta älä anna sen karata kontaktilta", se voi muuttua urheilijan mielessä muotoon "Kontaktithan oli aivan surkeat". Pelkkä virheiden ja epäonnistumisten listaaminen ei ole kovinkaan motivoivaa.

Jos taas urheilijan mielestä suoritus oli erinomaisen hyvä ja harmoninen, hän ei välttämättä huomioi saamiaan parannusehdotuksia, ja tämä taas pitkään toistuessaan hidastaa kehittymistä. Joskus on hyvä olla tyytyväinen ja huomioida vain positiivinen palaute, mutta pelkkä "Menipä hyvin" -palaute ei kehitä ketään. Jos urheilija saa palautteen: "Meidän pitää treeneissä kyllä katsoa tuo lähtö kuntoon ja vauhtia olisi saanut olla enemmän.", se voi muuttua muotoon "Lähdön jälkeen rauhallinen ja hieno suoritus". Tällainen "Kaikki on hyvin" -ajattelu sopii kauniina kesäpäivänä riippumatossa loikoilemiseen vallan hyvin, mutta tavoitteellista tekemistä se ei edistä.

Tässä ei siis ole lainkaan kyse siitä, että kuka palautetta antaa ja tuleeko se pyytämättä ja yllättäen vai odotetusti. Ihmisen oma mieli muuttaa saadun palautteen aina sellaiseen muotoon, että se tukee sitä mielikuvaa, mikä itsellä on tilanteesta.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö siihen asiaan voisi puuttua. Helpointa on ryhtyä havainnoimaan sitä palautetta, minkä itse annat itsellesi. Mutisetko puoliääneen tai mielessäsi treenien aikana, että "Tästä ei kyllä tule taas yhtään mitään"? Ja mietitkö joskus treenien tai kisojen jälkeen, että "Olipa taas melkoista koheltamista"? Kokeilepa joskus sanoa nuo mielipiteet ääneen vaikka peilin edessä. Onko se sellaista palautetta, mitä antaisit jollekin toiselle ihmiselle, vaikkapa treenikaverille? Kokeilepa sitten muotoilla tuo palaute sellaiseen muotoon, että siitä on jotain hyötyä ja se on mahdollisimman kehittävää? MITÄ asioita omassa tekemisessä pitäisi KORJATA ja MITEN ne korjataan? MITEN se suoritus olisi tehty OIKEIN? Kerro tämä itsellesi treenien tai kisojen jälkeen tai niiden aikana. Anna palaute toiminnasta ja suorituksesta, älä arvostele ihmistä. "Sinä olet hidas" ei ole kehittävä palaute, "Lähde aiemmin liikkeelle esteeltä numero 3" sen sijaan on.

Sitten kun huomaat, minkälaista palautetta annat itsellesi (ja osaat ehkä jo vähän korjata sitä tapaa, millä tämä sisäinen puhuja sinun suorituksiasi kommentoi), voit ruveta havainnoimaan sitä, että millaista palautetta muut sinulle antavat. Siihen et voi vaikuttaa, mitä sinulle tai sinusta sanotaan. Mutta voit päättää vastaanottaa palautteen niin, että siitä on sinulle hyötyä. Kaikesta palautteesta ei ole hyötyä, sellaisen palautteen voit vastaanottaa ja halutessasi kiittää kauniisti ja siirtää kierrätyslaatikkoon. Uskon, että niin vaikkapa VR:llä suhtaudutaan palautteisiin. Jos et ole varma, että onko jostain palautteesta hyötyä, kirjoita se ylös treenivihkoon. Voi olla että tarvitset sitä palautetta joskus myöhemmin.

Palautetta täytyy saada, jotta voi kehittyä. Jotta palautteesta on hyötyä, se täytyy saada oikealla hetkellä ja sellaisessa muodossa, että se osuu ja uppoaa. Toisinaan koulutuksissa tulee tilanteita, että asioita opetellessa urheilija toteaa, että "Miksei kukaan ole kertonut tätä aiemmin?" Voi toki olla, että ei ole kertonut, mutta voi myös olla, että viesti ei vain ole tavoittanut vastaanottajaa aiemmin. Asiat tapahtuvat ajallaan ja pääasia on, että olemme valmiita kehittymään ja yrittämään rohkeasti uusiakin juttuja.

Lopuksi varsinkin meille koiraihmisille Jim Fiebigin ajatus siitä, että voit valita minkälaisen palautteen otat vastaan:
"If your dog thinks you're the greatest person in the world, don't seek a second opinion."

Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille :)

Entä jos se olisikin mahdollista?

Lasten kanssa keskustellessa tulee monesti puhuttua tulevaisuudesta. Toisista tulee isoina poliiseja tai roskakuskeja, toisista NHL-pelaajia tai balleriinoja ja toisista supersankareita tai maailman suurimman pehmolelukokoelman omistajia. Ihan varmasti tulee. Haaveilemisen ja unelmoimisen taito on ihan valtavan hieno taito. Meillä aikuisilla tuo taito jää usein vähän turhan vähälle käytölle, ja kuten mikä tahansa taito jota ei ylläpidetä, niin sehän rapistuu.

Siksi vietetäänkin nyt pieni haaveiluhetki :)

Mieti omaa elämääsi juuri tästä hetkestä ja näistä olosuhteista katsottuna eteenpäin. Valitse joku näkökulma, mihin liittyen haluaisit hieman haaveilla - se voi liittyä työhön, perheeseen, harrastuksiin, omaan itseesi tai ihan mihin tahansa. Haave saa ajallisesti asettua ihan mihin kohtaan tahansa tulevaisuudessa: ensi kesään, vuoden päähän, viiden tai vaikka kymmenen vuoden päähän, eläkevuosiin. Ihan mikä hyvältä tuntuu.

Kun katselet itseäsi tuolla tulevaisuudessa (kaukana tulevaisuudessa tai lähitulevaisuudessa, sen saat siis itse päättää), niin kuvittele että elämäsi on mennyt juuri niin kuin sinä olet itse halunnut sen menevän. Kaikki asiat ovat olleet sinun vallassasi ja olet saanut muuttaa juuri niitä asioita, mitä on ollut tarpeen muuttaa. Oletko ehkä edennyt urallasi valtavilla harppauksilla? Muuttanut uuteen, viihtyisämpään ympäristöön? Menestynyt kisakentillä tai ainakin olet hyvin lähellä menestystä? Olet löytänyt itsestäsi innokkaan kuntoilijan ja elät terveellistä ja liikunnallista elämää? Olet opiskellut uuden kielen?
Tai jotain ihan muuta. Tarkastele rauhassa, mitä siellä oikein on. Muista, että nyt ihan kaikki on mahdollista. Voit olla roskakuski tai supersankari tai jotain ihan muuta.

Nyt kun olet saanut tuon haavekuvan mieleesi, niin palataanpa takaisin tähän hetkeen.
Voisiko tuo mielikuva todella olla totta jonain päivänä? Jos tuntuu, että miksipäs ei, ehkä se jopa voisi joskus olla totta, niin hyvä. Jos taas tuntuu, että se ei missään tapauksessa tule toteutumaan, niin sekään ei haittaa mitään. Siinä tapauksessa jatketaan ajatusleikkiä niin, että JOS se voisi olla totta. Sen haaveen ei oikeasti ikinä tarvitse tulla todeksi, mutta tässä leikissä suhtaudu haaveeseen niin, että JOS se olisi mahdollista.

Tässä vaiheessa voit halutessasi ottaa kynän ja paperia esille, ja kirjata tuon haaveen paperille. Tai piirtää sen. Vaikka et kirjoittaisi tai piirtäisi sitä, niin kokeile muotoilla siitä mahdollisimman selkeä. Ajallisesti ei ole niin tärkeää, kuinka pitkälle tulevaisuuteen tuo haave sijoittuu, mutta koeta määritellä mahdollisimman selkeästi itsellesi, että mistä oikeastaan haaveilet. "Tervellinen elämä" tai "kisamenestys" ovat vähän laajoja haaveita tähän tehtävään, kokeile saisitko hieman täsmennettyä. Esimerkiksi: "Lenkkeilen useamman kerran viikossa", "Juoksen puolimaratonin", "Olen 5 parhaan joukossa maajoukkuekarsinnoissa" tai vaikkapa "Vietän joka viikko yhden päivän perheen parissa".

Nyt tulee minun suosikkikohtani tässä harjoituksessa:
Nyt tehdään siitä totta! Joidenkin kuukausien tai vuosien tai vuosikymmenten päästä tuo haave on ihan oikeasti totta. Tai JOS se on silloin totta. Mitä pitää tapahtua tai muuttua tästä hetkestä eteenpäin, että se toteutuu? Uudet lenkkarit, salikortti, uusi koira, lapsenvahti, vähemmän töitä, vähemmän lunta ja pakkasta, ymmärtäväisempi pomo..? Ihan mitä tahansa, mitä pitäisi tapahtua, jotta tuo sinun haaveesi toteutuisi. Älä ole realisti. Unohda sellaiset asiat, jotka ovat varmasti toteutettavissa. Mieti isosti ja hulluttele vähän!
Hyvä :)
Koeta löytää ainakin viisi sellaista asiaa, jotka mahdollistaisivat tuon haaveen toteutumisen tai ovat edellytyksiä sille, että se voi toteutua.

Sitten se toinen puoli asiasta.
Mitkä ovat niitä tosiasioita, ajatuksia, uskomuksia ja mitä tahansa muita seikkoja, jotka todennäköisesti estävät tuon haaveen toteutumisen? Töiden jälkeen pitää hoitaa lapset ja koti, ei ole aikaa eikä rahaa, tarvitsen opettajan/kouluttajan/ammattilaisen neuvoja enkä tunne ketään, minua tarvitaan töissä...
Nyt saa olla realisti.
Näitä seikkoja saattaa löytyä paljonkin. Koeta löytää näitäkin viisi, ja jos löydät enemmän kuin viisi, niin valitse niistä viisi isointa / tärkeintä / merkittävintä estettä. Suosittelen kirjoittamaan nämä ylös, etteivät ne lähde paisumaan tai rönsyilemään.
Ja nyt tulee vaikea kohta. Kumoa jokaikinen näistä selityksistä / esteistä / tekosyistä. Nämähän ovat kaikki varmasti totta, mutta etsi ratkaisu jokaiseen yksittäiseen haasteeseen. Jos ei ole aikaa kuntoiluun, niin löytyisikö aamusta tai illasta 20 minuuttia? Jos työ ja perhe vievät kaiken ajan, niin voisiko perhe osallistua haaveen toteuttamiseen, mitä kaikkea voisitte tehdä yhdessä? Jos tarvitset treeniohjelman tai kielikurssin, niin mistä sellainen löytyisi? Miten työpäivää voisi lyhentää? Kaikkiin asioihin löytyy ratkaisu. Ole kärsivällinen ja muista, että JOS se olisi mahdollista, niin miten sinä sen ratkaisisit? Luota itseesi, osaat kyllä ratkaista sen. Älä mieti, onko ratkaisu oikeasti toteutettavissa! Päätä löytää resursseja, energiaa, oikeita ympäristöjä ja ihmisiä. JOS ongelmiin olisi ratkaisu, niin mikä se ratkaisu olisi?

Sitten palataan askel taaksepäin, siihen kohtaan jossa löysit kaikki ne asiat, jotka vievät sinua eteenpäin kohti haaveen toteutumista. Supersankari tarvitsee viitan ja trikooasun, sopivasti mielikuvitusta ja rohkeutta ja sellaisen elinympäristön, missä on riittävästi sankaritekoja tehtäväksi.
Mitä sinä kirjasit aiemmin itsellesi ylös?
Sitten tarkastele haavetta uudelleen. Tästä hetkestä eteenpäin jonnekin tulevaisuuteen. Entä jos se olisikin mahdollista? Entä jos edes osa siitä olisi mahdollista?

Ihan lopuksi mieti, että mitä juuri sinä voisit juuri tänään tehdä, jotta matka tuota haavetta kohti voisi alkaa? Mikä olisi pienin mahdollinen teko, jonka voisit tehdä? Pienin mahdollinen muutos. Aamulenkistä viimeinen minuutti hölkäten, herkuttele kolme karkkia vähemmän, päätä supersankarin viitalle väri ja osta oikean väristä ompelulankaa, jättäkää lasten kanssa yhden päivän pikkukakkonen väliin ja maalatkaa sormiväreillä.
Aloita siitä: pienimmästä mahdollisesta muutoksesta, ja kokeile rohkeasti :)
Valta on sinulla itselläsi! Juuri tässä hetkessä, mutta myös tulevaisuudessa.

Muistakaa haaveilla ja nauttikaa hetkestä!

Ps. Joillekin on käynyt niin, että haaveilun myötä tulee uusia työpaikkoja, koiranpentuja, opiskelua ja seikkailuita. Eihän semmoinen ole mitenkään mahdollista, ei nyt eikä minulle, mutta JOS se olisi mahdollista, niin.... ;o)