Olen nyt kuluvan talven aikana aktivoitunut kovasti valmentamisen, kouluttamisen ja opettamisen saralla. Opettaminen ja ohjaaminen ei toki mikään uusi asia minulle ole, 13-vuotiaana olen aloittanut Nuoren Suomen kerho-ohjaajana ja siitä se ajatus sitten lähti. Mutta lopulta kaikenlainen neuvojen antaminen tuntuu tässä iässä jopa haastavammalta kuin silloin joskus uran alkutaipaleella. Kovasti olenkin joutunut pohtimaan ja rakentamaan omaa kouluttajan / valmentajan / opettajan rooliani (käytetään nyt vaikka pelkästään sitä valmentajan titteliä, mutta sovitaan että se pitää sisällään nämä kaikki).
Itse olen valmennettavana hieman kärsimätön kaikki-heti -ihminen. Ja tämä "kaikkiheti" ei tarkoita ollenkaan, että "vähän kaikkea heti", vaan "ihan kaikki kaikesta heti, ja mahdollisimman perusteellisesti". Tämä nyt ei tietenkään ole mikään tavoiteltava mielentila oppimista ja valmentautumista ajatellen. Kukaan ei opi kaikkea heti, ja usein ne perustelut ja todelliset syyt asioiden taustalla aukeavat vasta sen jälkeen, kun osataan teknisesti suorittaa liikkeitä ja tehtäviä jokseenkin oikein. Jos ratsastajalla ei ole vielä ajatustakaan siitä, minkälainen liike on sulkutaivutus, on ihan turha lähteä pohtimaan, miksi painon pitää olla juuri ulkotakajalla, jotta liike pysyy parhaiten tasapainossa. Ensin täytyy selvittää, missä asennossa ja mihin suuntaan hevosen kanssa liikutaan. Agilityssa ei ole järkevää hakea koiralle parasta mahdollista ponnistuspaikkaa ja kokoamista valssikäännökseen, jos ohjaaja ei ole vielä ihan varma siitä, että mihin suuntaan valssissa käännytään ja mihin suuntaan matka jatkuu.
Puhun nyt omista lajeistani, ratsastuksesta ja agilitysta, ja niissä kaiken tekemisen taustalla on jonkunlainen perustelu ja teoria. Se, minkä verran teoriaa on tarpeen ymmärtää, omaksua ja sisäistää yhdellä kertaa (tai ylipäänsä ollenkaan), on kokonaan toinen juttu. Osalle perusteluksi riittää, että "se vain tehdään niin" ja "se nyt vain tuntuu oikealta". Ja se on ihan yhtä oikea tapa tehdä asioita, kuin se, että perustelee tekemisiään pitkillä lauseilla ja syvällisellä analyysilla.
Valmentajana olen ollut hiukan huolissani siitä, että minkä verran asioita voin perustella valmennettaville sillä, että "Tämä nyt vain kuuluu tehdä näin" tai "Kannattaa nyt vain tehdä niin kuin minä neuvon". Usein valmennuksissa ihmiset haluavat kuitenkin mieluummin päästä tekemään, kuin kuunnella pitkiä luentoja. Eikä niitä koiria ja hevosiakaan ole tuotu mukaan vain koristeiksi.
Onneksi nämä minun omat lajini ovat semmoisia, että koirat ja hevoset pitävät huolen siitä, että ne perustelut tulevat näkyväksi siinä harjoituksen lomassa. Kun ratsastaja saa puolipidätteen suunnattua oikein ("Koska se pidäte kuuluu tehdä juuri näin") ja hevonen vastaa siihen kauniilla ja ryhdikkäällä kokoamisella, ei siihen sen kummempaa teoriaa ja perustelua tarvita. Tai ohjaaja asettelee jalkansa oikein koiran lähestyessä hyppyestettä ("Koska ne jalat kuuluu laittaa juuri näin") ja koira kääntyy jo ponnistaessaan ohjaajaa kohti valmiina valssikäännökseen, niin siinä sitä perustelua tulee, miksi asiat tehdään juuri tietyllä tavalla. Tämmöisiä lajeja on ihana valmentaa, kun se vähemmän puhuva ja selittelevä puolikas valmennettavasta jaksaa kärsivällisesti opettaa uusia taitoja meille ihmisille ja näyttää, miten niitä taitoja käytetään. Eivätkä koirat ja hevoset sitä tietoa jaa pelkästään sille omalle ihmiselleen. Myös minä valmentajana ja kentän reunalla katselevat harrastuskaverit saavat aina uusia ajatuksia ja oivalluksia!
Vähitellen olenkin tullut siihen tulokseen, että minun tehtäväni valmentajana on vain auttaa ihmisiä näkemään omasta harrastuskaveristaan, että mikä asia toimii ja vaikuttaa milläkin tavalla. Sen sijaan, että opettelisimme ison kasan teorioita ja periaatteita, käytetään aika siihen että opimme katsomaan sitä omaa koiraa tai hevosta. Kyllä ne kertovat meille, millaisia apuja / pyyntöjä / ohjauksia ne meiltä tarvitsevat. Valmentajana minä voin tuoda koirakot ja ratsukot sellaisten tehtävien äärelle, että tämä parhaiten toteutuu. Ja sitten kun on treeneissä koirilta ja hevosilta kysytty, että miten ne asiat oikein tehdään, niin voidaan kotona kaikessa rauhassa lukea kirjoista tai netistä että miksi ne lopulta tehtiin juuri niin ja miksi juuri se tapa toimi.
Luottakaa nelijalkaisiin opettajiin!
Kirpeitä pakkaspäiviä ja oppimisen iloa kaikille :)
